Noo koulun jälkeen tarkotus oli mennä salille. Kouluta on joku.. puoli kilsaa sinne? Lähin kävelemään sinne ja Kurnun kohdalla aloin miettii et kukahan mut jaksais heittää ku ei millää jaksais kävellä neljää sataa metriä. Noo onneks Pömi oli taas kylällä niin se nättinä poikana heitti mut. (: Mun pitäs ottaa joskus kuva siitä sen tatskasta, se on ihan ylihieno! Pääsin sitte salille ja ajattelin, että teen oikeen kunnolla heti alusta asti. Juoksin paikallaan sellasella rullajutulla(en tiiä sen nimee) eka 15min lämmittelyä ja sen jälkeen tein jalat ihan hulluilla sarjoilla, niinku sillon joskus kauan sitte. Otti niin pirun kipiää välillä, mut ainaki tietää että on tehny jotain(;
Noo sain sitte jalat tehtyä ja vähä vatsoja ku sinne alko tulla enemmän porukkaa. Tajusin et siinä on alkamas bodypump ihan pian. No tottakai mä meen siihen! Ajattelin että ei se ny niin paha voi olla. Alettiin lämmitellä niin mä mietin et mihin mä oon oikeen tullu.. Jo ekat sarjat niin mun jalat ja kädet tärisee:D Tajusin et miten rapakunnos oikeesti oonkaa. Mut hengis selvisin! Ja oli ihan älyttömän hyvä tunti. Käytiin kaikki lihakset läpi ja ku ei tehny liian isoilla painoilla niin sai tehtyä ne liikkeet hallitusti ja niin että ne tuntu oikees paikas. Oon ihan ehdottomasti menos sinne uudestaan, vaikka en sen tunnin jälkeen saanu melkein edes auton ovee auki..
Äispä tuli sit hakemaan mua ja kävästiin hakee ÄRRÄltä joku leffa. Se oli joku Jätä se, ja aivan ihana! Mä rakastan just tollasia rakkauskomedioita missä ei tarvii miettiä mitää, kattoa vain miten kaikki rakastuu ja tulee onnellinen loppu. (: mä vihaan sellasia loppuja mitkä ei pääty onnellisesti.
Ikävä teitä poitsut
Pojat muuten lähti tänään! ): Ne lähti kaheks viikkoo Latviaan treenaamaan eikä naisia huolittu mukaan. Reilua. Mä olisin niin halunnu lähtee mukaan (..et olis saanu lukiosta lomaa). En tiiä miten me selvitään äitinkaa kaks viikkoo ilman miehiä. :o Kuka korjaa meidän putket tai lähtee keskellä yötä vaihtamaan sulaketta ku sauna, telkkari, kaikki valot ja kaks konetta on yhtäaikaa päällä.
Se tunne ku nelkyt pyörää lähtee samaan aikaan samaan kurviin ja jokanen haluais olla eka.
Mulla on välillä ihan järkyttävä ikävä näitä aikoja. Huhtikuusta syyskuuhun kuljettiin melkein joka vklp jossain päin suomee kisoissa. Ne kesäillat mitä on tullu vietettyä radalla, ne on yhtiä parhaimmista muistoista. Se elämä siellä oli jotain ihan omaa. Ei sitä pysty kuvitella kukaa muu ku sellanen joka oikeesti on siinä mukana. Ne oli niitä hyviä aikoja. Oli aina niin jännää lähtee perjantaina ku pakattiin vaunu ja lähettiin tienpäälle. Näki taas kaikki kaverit(pojat) radalla. Illalla grillattiin ja valvottiin myöhälle ja seuraavana päivänä joko palettiin polttavas auringos ja oltiin ihan yltäpäältä pölys tai sit vettä sato kaatamalla ja joka paikka oli täynnä kuraa. Silti kaikki oli vaan jotenki niin ... ihanaa.
Mutta ainaki poikien lähdön jälkeen on paljon tiedon herkuttelua, hemmottelua ja shoppailua. (; On niin ihana vaan viettää rennosti aikaa äitin kans ilman että tarvii stressata mistää. Yks asia mistä mä oonki tosi kiitollinen mun elämäs on Äiti. Ilman äitiä en varmaan ihan oikeesti tulis selviämään. Ollaan oltu äitin kans aina tosi läheisiä. Mä muistan sen aina ku äiti sano mua pienenä et "äitin pikku karitsa". Mä kerron äitille tosi paljon mun asioista. Melkein kaiken. Kaiken poika-asioista tyttöasioihin, huolista ja murheista ilosiin asioihin. Äiti on tällä hetkellä ainut keneen voin luottaa sataprosenttisesti.
Mä saan olla niin onnellinen, että mulla on tällänen perhe. Mä tiedän paljon sellasia, joiden porukat ei välttämättä oo siitä parhaasta päästä kuuntelemaan ja auttamaan. Mutta paljon sen on omastaki asenteesta kiinni. Jos ei itte edes halua tulla yhtään vastaan niin usein se menee siihen, että ei vanhemmatkaa jaksa enää ymmärtää. Ihmisiä neki vain on. Ja sun ainoa perhe.
Sitä kaikkee ei vaan välttämättä osaa aina arvostaa. Vasta ku jotain tärkeetä menettää, niin pystyy käsittämään että miten iso osa elämää se onkaa. Mä en ikinä tulisi selviämään ilman mun perhettä, vaikka välillä ne ei ookkaa ihan lemppari ihmisiä. Mä niin toivon, että muutki mun ikäset ymmärtäis sen.
Mutta huomenna me alotetaan jo äispän kans tää shoppailu nimittäin Keskisellä! En oo käyny siellä pitkään aikaan niin mennään käymään kattomas että mitä sielä on. (: Sunnuntai sit töissä. Ihanan rauhallinen vklp tiedossa. (: Toivotaan vain että mä vielä kävelen huomenna...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti