Lapsena niitä pidettiin hulluina, jotka näkee pilvien liikkuvan

Yölliset inspiraatiot ei välttämättä oo kaikeista viisaimpia kirjottaa just tänne, julkiseen blogiin johon kaikilla on valtuudet lukee kaikki mitä nyt kirjotan, mut tää asia nyt ihan älyttömästi mua vaivaa.

Sain perjantaina mun ihan ensimmäisen negatiivisen kommentin, harmi kyl näin sen vasta tänään niin se ei ehtiny pilata mun koko neljän päivän kestävää viikonloppua(vielä yks päivä jäljellä!). No mut ajattelin silti tulla juhlistamaan sitä tänne, siis sitä kommenttia. Kirjotin viime jutussa miten säälin köyhissä maissa eläviä lapsia ja antaisin paljon jos voisin jotenki muuttaa sitä vääryyttä mikä siellä on. Tähän laitettu kommentti sai mussa tietenki jonkulaisen reaktion nousemaan, koska en kuvitellu, että mun blogia ihan oikeesti alkais joku _lukea_ (7 lukijaa!). Oon tosi otettu siitä, että joku vielä vaivautu kommentoimaan tätä, vaikka ei välttämättä niin ihanalla tavalla ku mun Norppa sillon tällön.

Emmä nyt sillä tätä kirjota, että haluaisin puolustella tai jotain muuta sen tyylistä, mut sain tästä ihan hyvän jutun aiheen. Oon huomannu, että välillä täälä nää asiat on menny liian henkilökohtaseks, henkilökohtasemmaks mitä olin alun perin suunnitellu. Oon kirjottanu vasta n. kuukauden ja nyt jo kerron tosi henk. koht. asioita. Mut mä oon ajatellu sen niin, et sillon täs on paljon enemmän sisältöö, ku että kirjottelisin vaan "moi, olin tänään koulussa ja sit kuvasin tämmösen ja tämmösen kuvan".

Mutta siihen kommenttiin. En tiedä kuka tää kirjottaja oli, koska se ei ollu ehtiny(?) kirjottaa omaa nimeensä siihen ekaan kohtaan, joten en tiiä miten hyvin se mut tuntee. Mut mä tiedän monien ihmisten ajattelevan, että oon kasvanu kultalusikka suus ja saanu aina sen kaiken mitä oon halunnu, aina on kaikki tuotu  nenän eteen eikä mitää ole tarvinnu tehdä itse. Mua saatetaan pitää pinnallisena, "pissiksenä" niinku tää kommentoija sano. Osa tästä onki totta. Oon syntyny hyvään perheeseen, lähtökohdat on ollu parhaimmat mahdolliset mitä lapsi vain voi toivoa. Mua on suojeltu paljolta pahalta ja musta on pidetty huolta. Meidän perhe on aina ollu sen verran varakas että ollaan opittu lapsena vaatimaan paljo, eikä isi oo jaksanu kuunnella meidän vänkäämistä, joten vaikka oltais tulos jo Mietaan osuuspankin kohdas menos kotia, niin silti on joskus käännytty hakemaan se karkkipussi Halppiksesta.

Ku pojat sitte alotti motocross harrastuksen niin mä väkisinkin jäin vähän ulkopuolelle tästä touhusta. Poikiin käytettiin paljon aikaa, rahaa ja voimia, joten siinä sivussa mun oli helppo jotain halutessa turvautua kommenttiin "ku poikiin panostetaan niin paljo, niin mitä mä saan?". Ja usein sain. Mulle on ulkonäkö ollu aina tärkee ja oon aina tykänny pukeutua ja laittautua. Joku laittaa rahaa jääkiekkoon, joku sisustukseen, mä vaatteisiin. Mutta se on mulla sitte muusta pois.

Mutta silti mua välillä ihan tosissaan itteäki pelottaa, että miten mä selviän sitten ku muutan pois kotoa ja oon ihan omillani. Miten mä pystyn hoitaa kaikki laskut, vuokrat ja ylipäätään itteni elättämisen, ku oon tottunu käyttämään suurimman osan mun nykyisestäki vähäisestä palkasta vaatteisiin ja shoppailuun. Niin mä siis suurimman osan mun vaatteista ostan kuitenki itse sillä pienellä palkalla, jota saan ku käyn viikonloppusin töissä. Onneksi meidän isi on kuitenki niin tarkka ja järjestelmällinen ihminen kaikkien taloudellisesti tärkeiden asioiden asioiden kans, että toivottavasti oon edes ihan vähän periny sitä puolta. Ja ainahan mä voin soittaa iskältä neuvoja, jos joudun konkurssiin.

Mutta ettei tää elämä nyt niin kamalan vakavaksi menis, niin vielä tästä viikonlopusta. Ihan ennenkuulumatonta! Mä olin koko viikonlopun kotona, jos ei lasketa lauantainta ku olin töissä. Oli jotenki helpottavaa perjantai- ja lauantai-iltoina vaan lösähtää äitin kans kattomaan leffaa ja syödä hyväskää (äiti ei kyl nähny puoliakaa niistä leffoista ku nukahti aina..). Muutenkaa en saanu oikeestaan mitää aikaseks, jotain kouluhommia vähän tein ja kunhan hengailin kotosalla. Paitsi perjantaina oikeen kiukutuksen kiukutus. -.- Lähin viis yli neljä bodypumppiin mopolla(ekaa kertaa tänä kesänä!) ja myöhästyin viis minuuttia!! Enkä kehdannu enää mennä sinne myöhässä. Kiertelin sit vähä kylällä ja tulin häntä koipien välis takas kotiin. Jos kokeilis maanantaina uusiksi. (:

Huominen menee varmaan vielä kotona löhötes ja varmaan pitää tehä jotain koulujuttuja vielä tiistaille. Sain mun psykologian minä-kansion valmiiksi ja tänään pitäis kirjottaa vielä yks aine. No yöllä sitä tekstiä tulee kaikista parhaiten. Sannaki jäi meille vielä huomiselle ku se on kipsu eikä mee kouluun niin se jäi sit mun seuraksi. (:

Sain muuten mun kameran kotiin! Ilman yhtäkää kuvaa. Saat miika jotenki vielä hyvittää tän mulle!! Ei kuulemma toiminu, no oisko akku loppu ? Voisin huomenna kuvailla sen kaiken mitä oon luvannu tän kahen viikon aikana. No mut nyt mä yritän keskittyy siihen psykologian aineeseen kaiken tän avaitumisen jälkeen. Kirjottelu ideoita saa muuten heitellä, olis ihan kiva tehä ihan sellasia juttujajuttuja eikä vaan löpistä omia.


Niin ja siihen vielä, oon ihan oikeesti huolissani.